Tuplapeli JoMaa vastaan

Vimpeli – Joensuu 10.8. & Joensuu – Vimpeli 12.8.2021

Viikon tuplapelissä JoMaa vastaan pisteet tasattiin 3–3, kun molemmat joukkueet ottivat selkeät vierasvoitot. Tuntuu, että monen mielestä joukkueiden tiistain ja torstain esitysten välillä oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Itse laittaisin ison osan tästä näennäisestä tasonmuutoksesta ihan sattuman ja luonnollisen vaihtelun piikkiin.

Otetaan ihan alkuun alta pois se, mikä päällimmäisenä jäi mieleen tämän Mehtimäen pelin jälkeen, eli Antti Hartikainen. Tällaiset loukkaantumiset tuntuvat aina pahalta, tulivat ne sitten kenelle vaan, ja Hartikainenhan on vetolaisesta näkökulmasta pelannut aina ”vihollisten” riveissä. Pahimmassa tapauksessa saattoi miehen koko peliura päättyä tuohon vaarattoman näköiseen tilanteeseen, vieläpä ottelun kannalta käytännön merkityksettömässä paikassa. Tsempit Härmälle, tuntuu pahalta näin vastapuolellakin. Hartikainenhan oli tänään etenkin sisäpelissä ihan JoMan parhaimmistoa, pomppu toimi hyvin.

Palataan sitten tiistain peliin. Siinä JoMa onnistui heti pelin alussa erinomaisen hyvin sisällä. Merkki oli yleensä päällä heti ensimmäisellä, ja kun lyönnit onnistuivat, oli peli tappavan tehokasta. Perttu Ruuska olisi voinut katkaista JoMan sisäpelin virtaa taktisilla väärillä, jotka jäivät aivan ottelun alussa antamatta. Tämä on osin jälkiviisautta, osin myös JoMan hyvää taktista onnistumista. Vimpelissä myös esimerkiksi Aleksi Rautiainen oli mailassa erittäin hyvässä vireessä ja löi tilanteista juoksuja hyvällä prosentilla.

Kotikentällä Vimpelin miehille tuli ehkä kauden heikoin peli kotiuttamisen osalta. Janne Mäkelä löi miestä kotiin 3/7, mutta muun joukkueen saldoksi jäi synkeä 1/9. Huono kotiuttaminen oli suurimpia syitä tappioon, sillä kärkihän toimi oikein hyvin ja tilannetta tuli, usein paloitta. Isoketo meni kentälle 7/8, O. Heikkala vaihtoi tätä eteenpäin myöskin 7/8, ja Anttilan kolmosvaihdot onnistuivat 5/7.

Mutta kotiuttaminen oli tuossa pelissä se murheenkryyni, ja osa Vedon epäonnistumisesta johtuu totta kai JoMan Ville Väliahon hyvästä onnistumisesta. Vedolla on tällä kaudella aiemminkin ollut vaikeuksia takatilanteen kanssa hyviä lukkareita vastaan, ja tämä peli oli hyvä esimerkki tästä. Jos taktista väärää ei saatu alle (eikä yleensä saatu), oltiin sinänsä hyvissäkin tilanteissa ihan löysät housuissa viimeisellä lyönnillä, eikä lopputulos ollut hyvä.

On huvittavaa, että torstain peli oli Vedon kotiuttamisen suhteen sitten niin täydellinen täyskäännös kuin olla voi. Mehtimäellä kotiutukset onnistuivat uskomattoman hyvin, peräti 13/14, minkä lisäksi saatiin yksi juoksu harhaheitolla. Mutta juuri tästä syystä en ole niin innokas ostamaan jargonia siitä, että Vedon peli-ilme olisi tiistaina ollut ”aneeminen” ja torstaina ”rautainen”. Kun kotiutukset onnistuvat, pyörii sisäpeli automaattisesti mainiosti. Jos kotiutukset epäonnistuvat, tyssää sisäpeli ennemmin tai myöhemmin. Ja ainakin omasta mielestäni juuri kotiuttamisessa tuntuu olevan isointa vaihtelua ja satunnaisuutta pelistä toiseen, sillä esimerkiksi tilanteenteossa hyvät joukkueet kyllä yleensä onnistuvat enemmän tai vähemmän hyvin. Kotiutusten kanssa sen sijaan huippujoukkueillekin tulee aina välillä sysimustia päiviä, ja toisinaan sitten täysin utopistisen hyviä. Nythän oli sitten JoMan vuoro kotiuttaa huonosti kotikentällä, ja esimerkiksi tiistaina loistanut Rautiainen pelasi huonon pelin.

Hauskin yksittäinen tilanne oli Perttu Ruuskan tuoma juoksu, jossa palottomassa ajolähdössä viimeinen syöttö tuomittiin oikeaksi. Perttu luki peliä loistavasti ja lähti kolmoselta vasta Väliahon heitettyä pallon kotipesästä. Antti Hartikainen erehtyi tuulettamaan kolmosella noin sekunnin ajan, mikä maksoi JoMalle kolmannen palon. Olipahan eriskummallinen tilanne, mutta nyt on tämäkin nähty.

Tämä on toki ihan yleistä tietoa, mutta Iiro Kuosa on kyllä aivan huikea etumies. Vimpelissä hän teki 7 ja Joensuussa 5 paloa, osan näistä aivan huippusuorituksilla. Kyllä tuollaista peliä kestääkin kehua. Myös esimerkiksi JoMan kopparit onnistuivat Vetoa vastaan hyvin ja pelasivat kaksi varmaa ja virheetöntä ottelua.

Satunnainen huomio: yhtäkkiä Vedon kopparit pelasivatkin nähdäkseni koko ottelun samoin päin eivätkä vaihtaneet puolia. Tähän astihan Anttila on tullut aina takatilanteessa kolmospuolelle, mutta nyt hän pysyi niissäkin kakkospuolella. En nyt ihan jatkuvasti seurannut asiaa, mutta pitääpä muistaa tarkkailla, miten peluutus jatkuu vastaisuudessa.

Lönni kasvatti taas vähän jo ennestään massiivista legendastatustaan. Näytöt tämän kauden peleistä alkavat olla sitä luokkaa, että joukkueessa kannattaa varmasti ihan tosissaan miettiä olisiko miehelle enemmänkin käyttöä Superin puolella. Ulkopeli oli totutun varmaa, ja nyt Lönni astui sisäpelinkin puolella huippukautta pelaavan Rinta-ahon saappaisiin ja pamautti heti kunnarin. Onhan tässä syksyn alla mielenkiintoinen tilanne Vedon laajan rosterin kanssa.

Tässä vielä koottuja tilastoja kahdesta pelistä:

Juoksut ViVe – JoMa 18–12

3-tilanteet 30–32

Kärkilyönnit 84–70

Kärkilyöntiprosentti 62,2–49,0

Ulkopeli:

ViVe:

Perttu Ruuska 12+20

Severi Lassila 8+0

Teemu Isoketo 7+4 / 1

Olli Heikkala 5+6 / 3

Tuomo Lönnmark 4+0

Lauri Vihriälä 4+12 / 1

Juho Heikkala 4+3 / 2

Matias Rinta-aho 1+0 / 1

Veli-Pekka Yli-Hirvelä 0+0 / 1

 

JoMa:

Ville Väliaho 14+14 / 3

Iiro Kuosa 12+1

Mikko Kemppainen 4+1 / 2

Samuel Tirkkonen 3+1 / 1

Konsta Piironen 2+0

Henri Litmanen 2+1

Konsta Saarilehto 1+9

Topi Hurskainen 1+0

Erkka Gröhn 1+11 / 1

Antti Hartikainen 1+3 / 1