Sekalaisia ajatuksia hallipeleistä
Hallikausi on aina vähän sekava kokonaisuus, kun joukkueet kokeilevat erilaisia kokoonpanoja ja pelaajia on poissa milloin mistäkin syystä. Nyt korona-aikana homma on ehkä vielä tavanomaista sekavampaa, mutta kun noita pelejä on kuitenkin saatu pelattua, ajattelin kirjoittaa vähän niistä mieleen tulleita ajatuksia.
Veto on pelannut hallissa Kankaanpäätä, Kossua, JymyJusseja ja Sotkamoa vastaan yhteensä kuusi ottelua, ellen sitten ole jo ehtinyt joitain pelejä unohtamaan (eikä peleistä tiedottaminenkaan ole aina ollut hirveän selkeää). Tuloksellisesti pelit ovat sujuneet hyvin, sillä Veto on voittanut kaikki ottelut. Eipä näiden pelien tuloksilla hirveästi väliä ole, mutta kyllähän voittaminen on aina keskimäärin mukavampaa kuin häviäminen. Vastustajien taso ei myöskään ole aina ollut valtavan kova. Esimerkiksi KaMa, joka sai vaivoin kasattua kokoon jonkinlaisen joukkueen Vetoa vastaan, ei ole eikä saakaan olla mikään mittari mestaruutta tavoittelevalle joukkueelle. Erittäin selvänumeroiset voitot Sotkamosta sen sijaan olivat ehdottoman positiivinen signaali. Sotkamon poissaolot (Joni Rytkönen, Roope Korhonen ja Lauri Rönkkö) olivat ehkä hieman tuntuvammat kuin Vedon (Olli Heikkala oli poissa molemmista peleistä, minkä lisäksi Teemu Isoketo ja Janne Mäkelä huilasivat toisen pelin), mutta nämä kokoonpanoseikat eivät todellakaan riitä selittämään näissä peleissä nähtyä tasoeroa. Veto on näyttänyt vahvalta hallissa.
Vedon joukkueessa on talven peleissä nähty yhteensä peräti 17 pelaajaa, mikäli laskin nopeasti oikein. Kovasti on siis päästy kokeilemaan ja kierrättämään. Minusta talvikauden kaikkein positiivisin asia onkin ollut se, miten hyvin nuoret, kokoonpanopaikkaa kesäksi kärkkyvät pelaajat ovat esiintyneet. Olin vuodenvaihteessa sitä mieltä, että Juho Heikkalan viime kauden näytöt olivat sitä luokkaa, että hän olisi joukkueen kovasta sisäisestä kilpailusta huolimatta erittäin vahvoilla ensi kautta silmällä pitäen. Lisäksi ajattelin, Mikko Vihriälä olisi ensi kaudellakin ykkösvalinta ”kolmanneksi jokeriksi.” No, nyt sitten Ville Takala, jonka viime kausi oli mitäänsanomaton, pelasi etenkin Sotkamoa vastaan mainiosti niin sisällä kuin ulkonakin, minkä lisäksi myös Aleksi Lassila ja Lauri Vihriälä ovat antaneet vahvoja näyttöjä. Superin pelipaikkaa tavoittelee täysin realistisesti ainakin 14 pelaajaa. Vedon materiaali on tällä hetkellä mukavan leveä, ja kontrasti on aikamoinen verrattuna viime vuosikymmenen menestysvuosiin, jolloin rosteri oli kieltämättä timanttisen kova, mutta laajuudeltaan usein vain noin 12 tai 13 pelaajaa, minkä jälkeen taso putosi selvästi.
Hallipeleistä voi olla vaikea muodostaa kuvaa siitä, miltä joukkueen pelaava kokoonpano kesällä näyttää. Nähdyn perusteella arvaan kuitenkin, että lähtökohtaisesti ajatuksena on, että kärjen lyöntijärjestys olisi Isoketo, Kanala, O. Heikkala. Näin ollen vaikuttaisi siltä, että vaikka Olli Heikkala pelasikin viime kaudella todella hyvin kärkietenijänä, olisi täksi kaudeksi tapahtumassa ”paluu arkeen” sen suhteen, että Isoketo on kärki ja Heikkala olisi kolmonen, jollaiseksi häntä on aiemmin kaavailtukin. Tämä lyöntijärjestys on siinä mielessä mainio, että numeroilla 1–3 on kolme erittäin nopeaa etenijää. Mielestäni ainoa kysymysmerkki on se, onko Heikkala lyöntiensä puolesta riittävän hyvä vaihtaja numeroksi kolme. Olen itse sitä mieltä, että Elmeri Anttilalla on kolmoseksi vähän paremmat lyönnit ja varmempi perustaso, mutta etenemisnopeudessa etu on huomattava Heikkalan eduksi. Lisäksi tuntuu, että Heikkala on kyllä parhaana päivänään Anttilaa parempi ihan vaihtajanakin, mutta että ero hyvän ja huonon päivän välillä voi olla todella suuri. Tiivistettynä mielipiteeni on siis se, että jos Heikkala onnistuu kolmosena, ovat pullat todella hyvin uunissa, kun hänen jälkeensä kotiutusta pääsevät yrittämään lyöntijärjestyksestä ja peluutuksesta riippuen Ruuska, Rinta-aho, Anttila sekä Mäkelä.
Saa nähdä, pääseekö kausi alkamaan kaavaillusti. Vetolaisesta näkökulmasta kauden aloituksen mahdollinen siirtyminen ei edes olisi niin paha juttu, sillä näillä näkymin asepalvelustaan suorittavilta pelaajilta jäisi muutama peli väliin. Kun näihin pelaajiin kuuluu Ruuska, joukkueen ylivoimaisesti tärkein pelaaja, on asialla tavallista suurempi merkitys. En tiedä, mikä Vedon suunnitelma on sen varalle, jos Ruuska on poissa. Olisi mahtavaa nähdä Heimosen Janne vielä lukkaroimassa Superissa. Hallissa Ruuskaa kertaalleen tuurannut Kempeleen Vuollo on minulle tuntematon kortti, enkä tiedä olisiko hänen esiintymisensä sarjapelissä Vedon paidassa edes mahdollista. Joka tapauksessa Vedossa tiedetään, että Ruuska ei mahdollisesti ole aina käytettävissä, eli jonkinlainen suunnitelma on olemassa. Tämä on siinäkin mielessä tärkeää, että Ruuskan loukkaantuminen olisi kovin mahdollinen kolaus joukkueen menestysmahdollisuuksille. Muiden pelipaikkojen osalta leveyttä on tällä hetkellä paremmin kuin vuosikausiin, mutta hyvää ykköslukkaria ja Superin ehkä pelätyintä lyöjää ei noin vain korvatakaan.
Kohti kevättä, kesää ja toivottavasti paluuta arkeen!
Kommentit
Lähetä kommentti